Etsijän koulutuspolku ja osaamisen ylläpito

Kadonnen etsintä on mediassa eniten esillä oleva Vapaaehtoisen pelastuspalvelun järjestöverkoston rooli. Järjestöverkosto on perustettu vuonna 1964 juuri kadonneen etsinnässä viranomaisten toiminnan tueksi. Kadonneen etsintä on 60-luvun jälkeen kehittynyt huomattavasti ja nyt 2000-luvulla on mukaan tullut merkittävästi myös erilaiset sähköiset järjestelmät, metelmät ja etsintämuodot kuten dronella etsinnän suorittaminen.

”Tarve vapaaehtoisen pelastuspalvelun luomiselle huomattiin 1963, kun toukokuussa muoniolainen viisivuotias tyttö katosi kotipihaltaan maastoon. Etsintöihin osallistui enimmillään viranomaisten lisäksi jopa tuhat vapaaehtoista. Suuretsinnät päättyivät surullisesti, kun tyttö löydettiin kuolleena kolmetoista päivää katoamisen jälkeen. Tapaus herätti vaatimuksen siitä, että Suomeen perustettaisiin organisaatio, joka huolehtisi etsintöjen kokonaisvaltaisesta organisoinnista viranomaisten tukena”

– Wikipedia, Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu

Vapepan sopimuksessa poliisin kanssa mainitaan viranomaisen tueksi koulutettujen vapaaehtoisten tarjoamisesta. Tämän lauseen ydin tarkoittaa toiminnan tuntevia ja osaavia vapaaehtoisia, joilla on tehtävän toteuttamiseen työturvallisesti riittävät tiedot ja taidot. Yleistä keskustelua erilaisissa foorumeissa on herättänyt etsijöidemme ja vapaaehtoistemme tietojen ja taitojen ylläpito, koulutuspolut sekä ajatus siitä, että kursseilla pitäisi olla voimassaoloaika.

Koulutuspolku, osaamisen vaatimukset ja -ylläpito

Onhan se tosiasia, kun ajattelemme itseämme ihmisenä ja asioita joita käsittelemme harvakseltaan, että emme me kaikkea muista ja voi kerrasta hallita virheettömästi. Eri tasoilla operatiivisessa toiminnassa mukana oleminen tietysti tuo vaihtelevia tarpeita myös osaamisen ajantasaisuudelle sekä toiminnallisille vaatimuksille. Alla olevassa taulukossa yritimme vapaaehtoisten höpinäkanavalla Discord -palvelussa yhdistää edellämainittuja asioita.

Pystysarakkeissa kuvataan koulutustaso, vaakatasoille osaamisen tai kokemuksen vaatimus tasolle, mitä koulutuksia kyseiseltä tasolta löytyy ja lopuksi taitojen ylläpitoon vaadittavaa osaamisen ylläpitoa. Lisäksi taulukossa on yritetty kuvata koulutuspolkuja, mistä koulutuksesta kannattaa edetä mihinkäkin ja mihin mikäkin koulutus voi johtaa. Taulukko ei tietysti ole täydellinen eikä omaa virallista statusta, mutta sanottakoon että laajan vapaaehtoisten joukon mielipide on tämä.

Ajatuksena, että kaiken perusteena on kiinnostus vapaaehtoistyöhön ja hakeutuu Vapepan peruskurssille. Peruskurssilta edetään toimialojen perusteiden pariin esimerkiksi etsinnän peruskurssille. Etsinnän peruskurssin jälkeen avautuu mahdollisuudet osallistua lisämoduulien koulutuksiin. Kun kokemusta on kartunnut, lisämoduuleihin ja operaatioihin osallistuttu ja voi kertoa olevansa kokenut etsijä, avautuu reitti kohti maastojohtajakurssia. Maastojohtajakurssi on ryhmän- ja joukkueenjohtajan koulutus, missä tutustutaan pikakouluttamiseen, operaation valmiuksiin sekä osaston johtamiseen maastossa, mistä nimityskin tulee. Kun kokemusta on jälleen kertynyt ja operatiivinen puoli alkaa olemaan vahvan osaamisen tasolla, olisi aika siirtyä katselemaan Vapepa-johtaja koulutuksen suuntaan. Vapepa-johtajalla toki on paljon muitakin vaatimuksia, mutta ajatuksella näin.

Vaihtoehtoisesti koetimme kuvata myös viestin, ensihuollon, henkisen tuen ja ensiavun koulutuspolkuja toiminnassamme. Koulutuksista on otettu paino Vapepan koordinaatiojärjestön SPR näkökulmasta, eli koulutuspolkuja on paljon erilaisia kun mennään Meripelastusseuran, Lentopelastusseuran tai esimerksi pelastuskoirien puolelle. Näistä ehkä myöhemmin kuvaukset liitetään tähän artikkeliin.

Vapaaehtoisia osaamistaan ylläpitämässä 25.11.2023 Koiviston VadillaJämijärvellä. Kuva Kalle Hakala

Osaammeko me vaatia meidän vapaaehtoisilta?

Keskustelu siitä, miten kauan henkilö on ”hälytyskelpoinen” on noussut usein esiin. Olen henkilökohtaisesti törmännyt etsintätehtävillä henkilöihin, jotka ovat olleen 30 vuotta toiminnassa mukana ja välttämättä eivät ole kouluttautuneet koskaan, ainoastaan osallistuneet tehtäviin.

Pitäisikö meidän osata vaatia osaamisen ylläpitoa vapaaehtoisiltamme? Mielestäni pitäisi. Osaaminen on kuin lihas, tiedot ja taidot katoavat ellei niitä kartuteta. Otetaan tästä esimerkki: Sinut on ala-asteella opetettu käyttämään jakokulmaa, eikö? Suorita seuraava 3465/9 jakokulmassa. Tuleeko se sieltä kuin vettä valaen, vai jääkö kynä hakematta ja kaivetaan puhelimen laskinta esiin? Tulos muuten on 288,75 ja katsoin sen itsekin puhelimen laskimella.

Osaamisen ylläpitämiseksi ajatukseni veisivät etsinnän peruskurssin olevan noin viisi vuotta voimassa. Ilman osallistumista aktiivisesti lisämoduuleihin, jatkokoulutuksiin tai harjoituksiin se taito ei siellä tallessa pysy. Voimmeko me henkilön vakuuttaa olevan koulutettu, jos etsinnän peruskurssilla tai harjoituksessa on käyty viimeksi -95? Olin muuten ensimmäisellä luokalla silloin ja nyt hiljattain rikoin ikärajan varhaiseen keski-ikään.

Yksittäisillä hälytysryhmillä on omat laatuohjeensa, milloin voidaan henkilöä pitää hälytyskelpoisena. Mielestäni meidän pitäisi järjestöverkostona uskaltaa tehdä siitä myös valtakunnallista.

Etsinnän peruskurssi Parkano23 harjoituksen yhteydessä

Mielenkiintoinen sivu? jaa ystävillesikin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *